TAUSTANI
Lempeyden ja elinvoiman matkaoppaanasi
Anna Heikkilä
Heippa! Olen Anna.
Lempeyden matkaopas, jonka juuret ovat syvällä pohjoisen luonnossa.
Elämä vei minut asumaan aina maapallon toiselle puolelle asti. Kuitenkin mitä enemmän kuljin, sitä vahvemmin aloin kaivata takaisin siihen, mikä oli ollut minussa koko ajan - yhteyteen luontoon, kehoon, itseeni ja sitä kautta ihmisiin ympärillä.
Oon herkkä ja intuitiivinen, aistin voimakkaasti ja minussa on aina ollut voimakas tuli. Kuitenkin kaikkea tätä olen aiemmin yrittänyt piilottaa ja sopia joukkoon. Nykyään ymmärrän että meidän omat erityispiirteet on meidän vahvuuksia. Ja se tuli, se on elinvoimaa ja luovuutta, joka ei koskaan sammunut.
Nykyään olen somaattinen valmentaja, lempeyden joogaopettaja ja kolmen lapsen äiti. Olen monen mutkan kautta kotiutunut Helsinkiin, mutta sydämessä kotini on aina myös pohjoisen tuntureilla.
Tärkein matkani ei ollut lopulta ulospäin, vaan sisäänpäin. Nykyään kuljen rinnalla myös sinulle, joka kaipaat syvempää yhteyttä itseesi, kehoosi, omaan sisäiseen viisauteesi ja voimaasi.
"Mitä kauemmas kuljin, sitä selvemmin ymmärsin että etsin tietä takaisin kotiin"
Tervetuloa matkalle kohti syvempää yhteyttä.
Lempeydellä, Anna
"Haluan auttaa sinua muistamaan miltä tuntuu palata kotiin ja kuulla kehosi viisautta. Kuljen rinnallasi lempeydellä ja itsemyötätuntoa rakentaen"
Oma matkani
Oma matkani on vienyt minua ympäri maailmaa. Olen saanut nähdä, kokea ja oppia paljon, ja jokainen maa, jossa olen asunut, on avartanut ymmärrystäni elämästä.
Mutta elämäni tärkein matka ei ole vienyt minua minnekään kauas. Päinvastoin. Se on ollut matka takaisin itseeni.
Tuo matka alkoi yli kymmenen vuotta sitten, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän oli ensimmäinen ihminen, jonka koin todella näkevän minut – ei vain sitä, mitä olin oppinut näyttämään ulospäin, vaan jotakin syvempää kaikkien suojakerrosteni alla.
Hänen rinnallaan sain kokea, miltä tuntuu tulla nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi kokonaisena. Se, että joku uskoi minuun silloinkin, kun minun oli vaikea uskoa itseeni, alkoi hiljalleen horjuttaa vanhaa käsitystäni omasta arvottomuudestani.
Hän ei tehnyt matkaa puolestani, mutta hänen rakkautensa töytäisi minut sen alkuun.
Olin oppinut jo varhain hakemaan turvaa suorittamisesta, perfektionismista, miellyttämisestä ja tunteiden sivuuttamisesta positiivisuuden varjoon. Niiden alla eli syvä kaipaus tulla kohdatuksi omana itsenäni – saada tuntea, että kaikki tunteeni ovat sallittuja ja että minun ei tarvitse ansaita paikkaani tai rakkautta olemalla jotakin enemmän.
En silloin tunnistanut näitä suojamalleiksi. Luulin niiden olevan vain osa minua.
Läheinen ihmissuhde voi olla yksi kauneimmista paikoista kasvaa ja eheytyä, mutta samalla se voi nostaa esiin kaikkein syvimmät suojamme ja haavamme. Meidän suhteessamme tulivat näkyviksi niin valtava rakkaus kuin ne kipeät kohdat, joissa minun oli vielä vaikea vastaanottaa sitä.
Tammikuussa 2018, kun sain esikoiseni, matkani syveni uudelle tasolle. Äidiksi tuleminen toi elämääni enemmän rakkautta kuin olisin osannut kuvitella. Samalla vauva-ajan unettomuus, jatkuva huoli ja valtava vastuu veivät kehoni äärimmäiseen ylivireyteen. Vaikka elin siihenastisen elämäni onnellisinta aikaa, elin samalla yhtä elämäni vaikeimmista vaiheista.
Kehoni ei enää pystynyt kantamaan kaikkea samalla tavalla kuin ennen. Vanhat keinoni – pärjääminen, suorittaminen ja tunteiden työntäminen syrjään – eivät enää toimineet.
Etsin kuumeisesti ratkaisuja ja yritin löytää tien takaisin tasapainoon. Mieheni kulki rinnallani ja näki, kuinka nousin uudelleen ja uudelleen – ja kuinka taas romahdin, kun mikään löytämäni keino ei tuonutkaan kaipaamaani pysyvää helpotusta.
Jokin alkoi muuttua vasta, kun lakkasin etsimästä vastausta vain itseni ulkopuolelta ja käänsin huomioni kohti kehoani.
Yinjooga ja jooganidra olivat ensimmäisiä askelia, joiden avulla kehoni alkoi vähitellen hellittää. Pitkän unettomuuden jälkeen kokemus siitä, että pystyin todella rentoutumaan, tuntui lähes ihmeeltä. Siitä alkoi uudenlainen matka – ei itseni korjaamiseen, vaan itseni kuuntelemiseen.
Kolmannen lapseni syntymän jälkeen aloin syventää ymmärrystäni hermostosta. Ymmärsin, ettei kehoni ollut koskaan ollut minua vastaan. Se ei ollut viallinen tai heikko. Se oli yrittänyt suojella minua kaikilla niillä keinoilla, jotka se oli vuosien varrella oppinut.
Ymmärtäminen oli ensimmäinen askel. Turva, luottamus ja myötätunto oli kuitenkin rakennettava vähitellen kehon kautta.
Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pienin askelin. Silti se muutti lopulta koko maailmani.
Tämän matkan varrella olen halunnut ymmärtää yhä syvemmin sitä, miten keho, mieli, hermosto, tunteet ja sisäinen maailmamme kietoutuvat yhteen. Olen kouluttautunut muun muassa Life Coachiksi, Traumaneurovalmentajaksi, hypnoosin, ayurvedan ja vetovoiman lain pariin sekä Raskaus- ja Postpartum -joogaan ja Lempeyden joogaopettajaksi. Tällä hetkellä syvennän osaamistani ja opiskelen Somatic Pleasure -valmentajaksi.
Koulutukset ovat antaneet minulle tietoa ja työkaluja, mutta kaikkein tärkein opettajani on ollut oma kehoni – ja elämä itse.
Myös omalla matkallani valmentajan tuki on ollut korvaamatonta. Vaikka läheinen ihmissuhde voi avata oven syvään muutokseen, kaikkea ei tarvitse käydä läpi parisuhteen sisällä tai yksin.
Turvallinen valmennussuhde voi tarjota lempeän ja kannatellun tilan kohdata itseään, opetella kuulemaan kehonsa viestejä ja rakentaa uutta ilman, että tarvitsee pärjätä tai tietää valmiiksi, miten.
Elämäni tuntuu tänä päivänä hyvin erilaiselta. Vaikka kolme lastani ovat edelleen pieniä ja arjessa riittää tekemistä, sisäinen myrskyni on laantunut. Olen ystävystynyt oman hermostoni ja kehoni kanssa. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani sen sijaan, että yrittäisin jatkuvasti ylittää sen viestit. Ja ennen kaikkea olen rakentanut itseeni myötätuntoa sen sijaan, että vaatisin itseltäni aina vain enemmän.
Sama elämä, joka joskus tuntui jatkuvalta suorittamiselta, tuntuu nykyään pehmeämmältä. Onni kuplii minussa pienissä arkisissa hetkissä.
Huomaan jälleen sen taian, joka on ollut koko ajan ympärilläni. Näen kauneuden niissä pienissä hetkissä, kun olen aidosti läsnä lasteni kanssa. Huomaan rakkauden, joka ympäröi minua. Sen, kuinka ihmeellistä on olla täällä ja saada elää tätä elämää.
Ei siksi, että kaikki olisi aina helppoa, vaan siksi, ettei minun enää tarvitse taistella itseäni vastaan.
Tätä haluan jakaa myös sinulle.
Ehkä sinäkään et tarvitse uutta elämää. Ehkä kaipaat paikkaa, jossa kehosi voi viimein hellittää. Tilaa hengittää, tuntea ja palata takaisin itseesi.
Minun tehtäväni ei ole antaa sinulle valmiita vastauksia tai korjata sinua. Haluan kulkea rinnallasi, auttaa sinua kuulemaan oman kehosi viisautta ja tarjota turvallisen tilan, jossa sinun ei tarvitse enää suorittaa eheytymistä.
Siitä voi alkaa uudenlainen, sinun näköisesi elämä. Pienin, lempein askelin – kehon kautta kohti läsnäoloa, vapautta ja aitoa yhteyttä.
Me kukoistamme turvallisuudessa.